Teknologinen työttömyys tilastoinnin tulevaisuuden haasteena

Digitaalisten teknologioiden ja tekoälyn uskotaan hävittävän laajalti nykyisiä työtehtäviä. Asiantuntija-arviot ovat kuitenkin polarisoituneet neljännen teollisen vallankumouksen vaikutuksista työllisyyteen pitkällä aikavälillä.

Carl Freyn ja Michael A. Osbornen (2013) ammattien keskimääräisiä työtehtäviä tarkastelevan tutkimuksen mukaan lähes puolet Yhdysvaltojen työpaikoista olisi suuressa automaatioriskissä tulevien kahden vuosikymmenen kuluessa. Samaa ammattipohjaista metodologiaa hyödyntävän Mika Pajarisen ja Petri Rouvisen (2014) tutkimuksen mukaan myös kolmannes Suomen työpaikoista olisi suuressa automaatioriskissä lähitulevaisuudessa.

Freyn ja Osbornen laajalti viitatussa tutkimuksessa hyödynnetään Yhdysvaltojen työministeriön O∗NET ja Standard Occupational Classification (SOC) -ammattiluokitteluja. Pajarinen ja Rouvinen soveltavat puolestaan Kansainvälisen työjärjestö ILO:n ylläpitämää International Standard Classification of Occupations ISCO-luokittelua. Tämä pudottaa ammattien määrän 702:sta 410:een.

Mikäli automaatioriskiä tarkastellaan vielä karkeammalla ammattiluokittelulla, automaatioriski näyttäytyy entistä suurempana. Eurooppalainen ajatushautomo Bruegel (2014) jaotteli omassa tutkimuksessaan ISCO-luokittelun mukaisesti ammatit ainoastaan 22 ryhmään ja päätyi Suomen osalta arvioon, jonka mukaisesti jopa 51,13 prosenttia työpaikoista olisi merkittävässä automaatioriskissä.

Mikäli automaatioriskiä tarkastellaan kuitenkin ihmisten itsensä raportoimien työtehtävien perusteella, päädytään huomattavasti erilaisiin estimaatteihin. Melanie Arntz, Terry Gregory ja Ulrich Zierahn (2016) arvioivat automaatioriskiä perustuen OECD:n The Programme for the International Assessment of Adult Competencies (PIAAC) -kyselytutkimukseen, jolloin Suomen työpaikoista ainoastaan 7 prosenttia oli enää merkittävässä automaatioriskissä. Tutkimuksen perusteella todennäköisemmältä vaikuttaa siis työtehtävien häviäminen työpaikkojen sijaan. Osa keskustelijoista (esim. Autor 2015) korostaakin ennusteissaan koneiden ja ihmisten yhteistyön lisääntymistä.

Jo metodologiset ratkaisut vaikuttavat siis arvioihin siitä, millaiselta tulevaisuuden työelämä näyttää.

Teknologisella tasolla tehtävien ristiriitaisten tarkastelujen lisäksi digitaalisten teknologioiden työllisyysvaikutuksista kiistellään kuitenkin myös yleisemmällä tasolla. Keskeinen kiistakysymys koskee sitä, onko digitaalisten teknologioiden väitetty eksponentiaalinen kehitys todella niin läpitunkevaa, että digitaalinen vallankumous ei ole enää laadullisesti verrannollinen aikaisempien teollisten vallankumousten kanssa.

Tutkimuskirjallisuuden perusteella vaikuttaa jokseenkin selvältä, että pitkän aikavälin ennusteet ovat väistämättä hyvin spekulatiivisia ja teknologisten läpimurtojen ohella kehitykseen vaikuttavat niin politiikka, eettiset kysymykset kuin makrotalouden kehityskin. Selvältä vaikuttaa kuitenkin myös se, että sosiaalipolitiikka on kytkettävä jatkossa entistä kiinteämmäksi osaksi työllisyyspolitiikkaa, mikäli työvoiman sopeutuminen halutaan turvata sosiaalisesti kestävällä tavalla (Pulkka 2016). Vaikka digitaalinen vallankumous ei poikkeaisi aikaisemmista teollisista vallankumouksista, on aiheellista huomioida, että myös aikaisempien teollisten vallankumouksien sosiaaliset seuraukset olivat vakavia (Cowen 2017).

Viime kädessä teknologian työllisyysvaikutukset ovat kuitenkin empiirinen kysymys. Jotta paikkansapitämättömät ennusteet voitaisiin falsifioida hyvissä ajoin ja sosiaalipolitiikkaa kehitettäisiin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla, teknologisen kehityksen työllisyysvaikutuksia on seurattava mahdollisimman ajantasaisin tilastoin.

Voidaanko teknologista työttömyyttä tarkastella nykyisten tilastojen avulla?

Maailma oli syöksynyt siihenastisen historiansa syvimpään lamaan, kun John Maynard Keynes lanseerasi teknologisen työttömyyden käsitteen vuonna 1930 julkaistussa kuuluisassa esseessään Economic Possibilities for Our Grandchildren. Keynes katsoi, että pitkällä aikavälillä teknologian nopea kehittyminen johtaisi ihmiskunnan ”taloudellisen ongelman” ratkaisuun ja sadan vuoden kuluttua ihmisten tarvitsisi työskennellä enää kolme tuntia päivässä tyydyttääkseen inhimilliset tarpeensa. Teknologisen työttömyyden käsite marginalisoitui kuitenkin useiksi vuosikymmeniksi siitä syystä, että hyvinvointivaltioissa ympäri maailmaa harjoitettiin onnistuneesti Keynesin makrotalousteoriaan perustuvaa täystyöllisyyspolitiikkaa.

Keynes ei suinkaan ollut ensimmäinen, saati viimeinen ihmistyön tarpeen vähenemisestä huomauttanut vaikutusvaltainen taloustieteilijä, sillä teknologisen kehityksen kielteisistä vaikutuksista työllisyyteen on varoiteltu tasaisin väliajoin viimeisen kahdensadan vuoden aikana (esim. Ricardo 1821; Ad Hoc Committee 1964; Leontief 1983). Teknologisen työttömyyden tarkempaan tilastointiin ei ole kuitenkaan nähty tarvetta, koska pitkällä aikavälillä uusia työpaikkoja syntynyt vanhojen tilalle ja koulutus on voittanut kilpajuoksun teknologiaa vastaan.

Vaikka teknologista työttömyyttä ei tilastoida omana tilastonaan, nykyistenkin tilastojen pohjalta on mahdollista tehdä karkeahkoja tarkasteluja esimerkiksi eri ”riskiammattien” työllisyyskehityksestä. Tämä onnistuu ILO:n ISCO-luokitteluun perustuvan Tilastokeskuksen Ammattiluokitus 2010 -luokittelun pohjalta työvoimatutkimuksen PX-Web-tietokantoja hyödyntäen.

Haasteen tarkasteluun tuo kuitenkin ammattitietojen luokittelu ainoastaan kaksinumerotasolle. Luokittelun yleisen tason lisäksi vuonna 2010 käyttöönotettu standardi ei mahdollista myöskään pidemmän aikavälin tarkastelua Ammattiluokitus 2001 (vuodet 1995, 2000, 2004–2009) ja Ammattiluokitus 1980 -standardien (vuodet 1990 ja 1993) kanssa.

Petri Rouvisen ja Mika Pajarisen arvion mukaan Suomessa uhatuimpia ammatteja ovat myyntiavustajat, sihteerit, pankkityöntekijät ja toimistovirkailijat. Toimistotyöntekijöiden osalta (ks. kuvio 1) havaitaan viimeisten vuosien ajalta selkeää vähenemistä. Osa tästä muutoksesta selittynee nimenomaan teknologisella kehityksellä.

toimistotyontekijat

Kuvio 1. Toimistotyöntekijöiden määrä on vähentynyt selvästi viimeisen kolmen vuoden aikana.

Toimistotyöntekijät jakautuvat AML2010-luokittelun mukaisesti seitsemään alaluokkaan. Toimistotyöntekijöihin sisältyvät seuraavat alaluokat: 411 Toimistoavustajat 4110 Toimistoavustajat 412 Yleissihteerit 4120 Yleissihteerit 413 Tekstinkäsittelijät ja tallentajat 4131 Tekstinkäsittelijät 4132 Tallentajat.

Toinen mahdollinen käytettävissä oleva tilasto on Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto. Tämä tilasto mahdollistaa työttömien työnhakijoiden tarkastelun ammatin mukaan, mutta työttömyyden syytä tämäkään tilasto ei suoraan kerro. Jatkossa työttömäksi ilmoittauduttaessa uusien teknologioiden käyttöönottoa työttömyyden syynä voisi olla perusteltua seurata.

sihteerit

Kuvio 2. Työttömien sihteereiden määrä on pysynyt melko samalla tasolla viimeiset kymmenen vuotta.

Alityöllisten, eli vasten omaa tahtoaan osa-aikaista työtä tekevien määrä on lisääntynyt viime vuosien aikana. Lisääntymistä selittää erityisesti talouden heikko kehitys. (Taskinen 2016.) Mikäli teknologinen työttömyys ja työmarkkinoiden epävarmistuminen lisääntyvät edes lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, on oletettavaa, että myös alityöllisten määrä kasvaa tulevaisuudessa. Alityöllisten määrän seuraaminen onkin sosiaalipolitiikan näkökulmasta jatkossa entistä tarkoituksenmukaisempaa. Teknologisen työttömyyden lisäksi tulevaisuuden työmarkkinoilla voikin lisääntyä myös teknologinen alityöllisyys.

alityolliset

Kuvio 3. Alityöllisten määrä on lisääntynyt talouskriisin jälkeen huomattavasti.

Voitaisiinko teknologista työttömyyttä tarkastella yksityiskohtaisemmin?

Tilastokeskuksen Tutkijapalveluiden Olli Kajavan (henkilökohtainen tiedonanto sähköpostitse 22.2.2017) mukaan työvoimatutkimus soveltuu heikonlaisesti tuotannollisista ja taloudellisista syistä johtuvan työttömyyden tarkempaan arviointiin. Kajava vahvistaa kuitenkin oman arvioni, jonka mukaisesti Tilastokeskuksen tutkimuskäyttöön muodostettu työntekijä-työnantaja-aineisto (Finnish Longitudinal Employer-Employee Data FLEED) tarjonnee mielekkäimmän tavan edetä teknologisen työttömyyden tarkastelussa. Koska käytettävissä oleva FLEED-aineisto on kuitenkin vähintään pari vuotta vanhaa, voi tämä muodostaa ongelman tarkasteltavan ilmiön luonteen vuoksi.

Tästä puutteesta huolimatta FLEED-aineistoa hyväksi käyttäen voitaisiin tarkastella ammatti- ja tutkintokoodien suhdetta esimerkiksi työttömyyskuukausiin, työssäolokuukausiin, ansiotuloihin ja käytettävissä oleviin tuloihin.
Yksittäisten riskiammattien ja -koulutusalojen viimeisten muutosten tarkastelu voi tuottaa kiinnostavia ensimmäisiä havaintoja teknologisen kehityksen vaikutuksista. FLEED-aineiston tarkastelu ei kuitenkaan todennäköisesti tarjoa laajempia viitteitä tulevaisuuden kehityksestä.

Kajavan mukaan lisää yrityskohtaisia tietoja löytyy yritystason valmisaineistoista, joista hän nostaa esille Tilastokeskuksen ylläpitämään yritysrekisteriin perustuvan tutkimus- ja kehittämistoimintaa (T&K) koskevan T&K-paneelin. T&K-paneelin tarkastelu mahdollistaa teknologisen työttömyyden epäsuoran tarkastelun. Käytännössä tarkastelu voisi koskea esimerkiksi T&K-menojen yhteyttä esimerkiksi henkilökunnan kokoon.

Digitaalinen talous tarvitsee uusia tilastoja

Nykyisten tilastojen pohjalta voidaan tehdä alustavia arvioita teknologian vaikutuksista työllisyyteen ja työvoiman sopeutumiseen. Luontevampi tapa tarkastella teknologisen työttömyyden kehittymistä voisi kuitenkin olla aiheeseen liittyvien kysymysten lisääminen työvoimatutkimukseen.

Suoranaisen teknologisen työttömyyden seuraamisen lisäksi alityöllisyyden kehittyminen on jatkossa tärkeä mittari tarkasteltaessa teknologisen kehityksen vaikutuksia työllisyyteen. Mikäli kilpailu työpaikoista kovenee, myös käytettävissä olevien tulojen tarkastelu muodostaa kiinnostavan muuttujan, sillä palkkojen voidaan olettaa joustavan alaspäin.

Ensimmäinen teollinen vallankumous pakotti kansallisvaltioita kehittämään tilastotoimintaansa helpottamaan taloudellisten ja sosiaalisten ilmiöiden hallintaa (Simpura & Melkas 2013, 33). Digitaalinen vallankumous tuskin johtaa samanlaiseen tilastotoiminnan murrokseen, mutta myös digitaalisen talouden riittävä ymmärtäminen vaatinee makrotason (emt., 151) tilastojen kehittämistä, eli kokonaan uudenlaisten ilmiöiden tuomista tilastoinnin piiriin. Vähintäänkin digitaalisen talouden ymmärtäminen vaatii yksittäisten tilastojen ja tilastojärjestelmien kehittämistä.

Kirjoittaja valmistelee yhteiskuntapolitiikan väitöskirjaa digitaalisen talouden työelämävaikutuksista ja ottaa mielellään vastaan (ville-veikko.pulkka@helsinki.fi) vinkkejä käyttökelpoisista empiirisistä aineistoista.

Lähteet
Ad Hoc Committee (1964): The Triple Revolution. International Socialist Review. 24:3, 85–89.

Arntz, Melanie, Gregory, Terry & Zierahn, Ulrich (2016): The Risk of Automation for Jobs in OECD Countries: A Comparative Analysis. OECD Social, Employment and Migration Working Papers No. 189. OECD Publishing.

Autor, David (2015): Why Are There Still So Many Jobs? The History and Future of Workplace Automation. Journal of Economic Perspectives 29:3, 3–30.

Bruegel (2014): Chart of the Week. 54% of EU Jobs at Risk of Computerisation.

Cowen, Tyler (2017): Industrial Revolution Comparisons Aren’t Comforting. Bloomberg View Column. Saatavilla <https://www.bloomberg.com/view/articles/2017-02-16/industrial-revolution-comparisons-aren-t-comforting&gt;, luettu 23.2.2017.

Frey, Carl Benedikt & Osborne, Michael (2013): The Future of Employment: How Susceptible Are Jobs to Computerisation? University of Oxford. OMS Working Paper.

Kajava, Olli (22.2.2017): Henkilökohtainen tiedonanto sähköpostitse.

Keynes John Maynard (1963[1930]): Economic Possibilities for our Grandchildren. Essays in Persuasion. W.W. Norton & Co., 358–373.

Leontief, Wassily (1983): National Perspective: The Definition of Problems and Opportunities. Teoksessa The Long-Term Impact of Technology on Employment and Unemployment. National Academy of Engeneering, 3–7.

Pajarinen, Mika & Rouvinen, Petri (2014): Computerization Threatens One Third of Finnish Employment. ETLA Brief No 22.

Pulkka, Ville-Veikko (2016): 2030-luvun sosiaalipolitiikka. Kelan tutkimusblogi. Saatavilla <http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/3256&gt;, luettu 23.2.2017.

Ricardo, David (1821): On the Principles of Political Economy and Taxation. John Murray.
Simpura, Jussi & Melkas, Jussi (2013): Tilastot käyttöön! Opas tilastojen maailmaan. Helsinki: Gaudeamus.

Taskinen, Pertti (2016): Alityöllisten määrä on kasvanut viime vuosina. Tieto&Trendit 4/2016. Saatavilla <http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/185/&gt;, luettu 23.2.2017.

Tilastokeskuksen aineistokatalogi Taika: https://taika.stat.fi/

Toimiala Online tietopalvelu: http://www2.toimialaonline.fi/

Työvoimatutkimuksen PX-Web Statfin-tietokantataulukot: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tym__tyti/?tablelist=true&rxid=c44f7858-10ab-490d-8bd7-6c39405f89f6

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s