Estäisikö osallistava omistaminen eriarvoisuuden lisääntymisen?

Verotus ja sosiaaliturva eivät ole ainoita vaihtoehtoja tasata tulonjakoa digitaalisessa taloudessa.

Huoli eriarvoisuuden lisääntymisestä on toistuva teema digitaalisen talouden asiantuntijakeskusteluissa. Mikäli teknologinen työttömyys ja alityöllisyys (osa-aikatyö oman tahdon vastaisesti) lisääntyvät digitaalisen talouden yritysten tehdessä voittoa aikaisempaa pienemmällä työvoimalla, funktionaalinen tulonjako (tuotannossa syntyneen arvonlisän jakautuminen työvoiman ja omistajien kesken) muuttuu työvoiman näkökulmasta epäedullisemmaksi.

Huoli vaurauden keskittymisestä on nostanut vero- ja sosiaaliturvauudistukset keskiöön digitaalisen talouden yhteiskuntapolitiikkaa koskevissa keskusteluissa. Onkin ilmeistä, että digitaalisessa taloudessa tarvitaan vero- ja sosiaaliturvauudistuksia, jotka omalta osaltaan estävät eriarvoisuuden lisääntymisen.

On kuitenkin aiheellista myös kysyä, ovatko verotus ja sosiaaliturva ainoita tapoja tuottavuuskasvun valjastamiseksi yhteisen hyvän lisäämiseen. Esitän tässä tekstissä, että keskustelua tulisi käydä myös automatisoidun tuotannon osallistavasta omistuksesta.

Robotit verolle?

Koska omistajien ennustetaan hyötyvän uusien teknologioiden käyttöönotosta palkansaajien hävitessä, monet kommentoijat ovat nähneet erityisesti pääomatuloverotuksen kiristämisen keinona vaurauden tasaisemmaksi jakamiseksi. Useissa puheenvuoroissa tiukempi pääomatuloverotus yhdistetään ajatukseen perustulon toteuttamisesta.  IMF:n ekonomistit Andrew Berg, Edward F. Buffie ja Luis-Felipe Zanna väittävät artikkelissaan, että pääomatuloverotuksen avulla rahoitetun perustulon hyödyt olisivat jopa ilmeisiä.

Kuten IMF:n ekonomistitkin kuitenkin artikkelissaan toteavat, globaalissa taloudessa raskasta pääomatuloverotusta on helppoa kiertää.

Teknologiainnovaatioilla maailman rikkaimmaksi ihmiseksi noussut Bill Gates kohahdutti hiljattain esittämällä, että voittojen verotuksen lisäksi roboteille voitaisiin asettaa myös suoria robottihaittaveroja. Tämä olisi Gatesin mukaan keino vähintäänkin väliaikaisesti hidastaa automaation leviämistä. Gatesin visiossa robottiveroilla rahoitettaisiin hoivaa ja koulutusta, johon ihmistyövoima soveltuu hänen mukaansa erityisen hyvin.

Ajatusta robottiveroista kritisoitiin erityisesti siitä, että se haittaisi innovaatiotoimintaa. Ideaa kritisoitiin kuitenkin myös siksi, että osa kommentoijista katsoo automaation lisäävän työllisyyttä, mistä syystä robottiverot hidastaisivat työpaikkojen syntymistä.

Yhdysvaltain entinen valtionvarainministeri ja ekonomisti Lawrence Summers totesi ehdotuksen pienentävän koko kansantalouden jaettavaa kakkua ja katsoi, että parempia vaihtoehtoja olisivat koulutus ja uudelleenkoulutusjärjestelmien uudistukset, palkkatukien kohdentaminen erityisen hankalissa tilanteissa oleville, merkittävät investoinnit infrastruktuuriin ja mahdollisesti myös julkiset työllistämisohjelmat.

Raskasta pääomatuloverotusta ja robottihaittaveroja voi siis pitää monella tapaa ongelmallisena keinona tasata tulonjakoa digitaalisessa toimintaympäristössä.

”Kuka omistaa robotit, hallitsee maailmaa”

Työn taloustieteen tutkija Richard B. Freeman on väittänyt poleemisesti, että robottien omistaminen on tärkein yksittäinen tekijä, joka määrittää tulevaisuuden hyvinvoinnin jakautumisen. Freeman esittääkin artikkelissaan Who Owns the Robots Rules the World, että työntekijöiden tulisi omistaa jatkossa teknologiaa, joka syrjäyttää heidän työvoimaansa. Jatkossa siis myös työntekijöiden tulisi saada merkittävä osa tuloistaan pääomatuloina. Tässä yhtälössä pääomatulojen kireä verotus ei näyttäydykään enää yhtä ilmeisenä; sikäli mikäli se on sitä muissakaan yhteyksissä.

Freemanin hyvin deterministisen käsityksen mukaan ammattiliitot ja valtiot ovat voimattomia kääntämään omilla toimillaan tulonjakoa työntekijöiden hyväksi. Lienee kuitenkin selvää, että valtion on oltava aktiivinen toimija myös silloin, jos erilaisia työntekijäomistusjärjestelyitä aiotaan hahmotella.

Freemanin mukaan suora työntekijäomistus olisi tehokkain tapa turvata työntekijöiden toimeentulo. Työntekijäomistus voisi tarkoittaa esimerkiksi osakkeiden omistamista työntekijärahastojen kautta, palkan maksamista osittain osakeoptioina, palkan maksamista osittain voitonjaon yhteydessä tai muina ryhmäkannustepalkkioina ja mahdollisuutta ostaa osakkeita markkinahintoja alemmilla hinnoilla.

Freeman perustelee ehdotustaan myös sillä, että joissain tutkimuksissa on todettu, että työntekijäomistaminen johtaisi tuotannon ja tuottavuuden sekä työntekijöiden sitoutumisen lisääntymiseen.

Osallistava omistaminen on olemassa oleva käytäntö

Työntekijäomistusjärjestelyitä löytyy useista teollisuusmaista, mutta ehkä hieman yllättävästikin työntekijäomistus on levinnyt laajimmalle Yhdysvalloissa, jossa jopa noin 14 miljoonaa työntekijää työskentelee ESOP-ohjelman (employee stock ownership plan) omaavassa yrityksessä. Yhdysvalloissa on merkittäviä verokannustimia työntekijäomistuksen lisäämiseksi ja ESOP-ohjelmilla organisoidaan monenlaisia omistusjärjestelyitä.

Ruotsissa keskustelu taloudellisen osallisuuden lisäämisestä alkoi puolestaan jo 1960-luvulla ja laki työntekijärahastoista (löntagarfonder) säädettiin 1983. Ruotsissa osa yritysten voitoista rahastoitiin ja ammattiliittojen organisoimat rahastot hankkivat omistusosuuksia listatuista ruotsalaisyrityksistä. Idean keskeinen taustatoimija oli ay-ekonomisti Rudolf Meidner, joka vaikutti voimakkaasti Ruotsin talousmallin kehittymiseen toisen maailmansodan jälkeen. Työntekijärahastot herättivät kiistaa koko olemassaolonsa ajan ja työnantajien velvollisuus tehdä sijoituksia työntekijärahastoihin purettiinkin jo vuonna 1990.

Yhdysvaltojen ESOP-järjestelyiden ja ruotsalaisten työntekijärahastojen inspiroimana myös Suomessa oli poliittinen tahtotila 1980-luvun lopulla hahmotella osallistavampaa omistamista keinona talousdemokratian, kilpailukyvyn ja tuottavuuden vahvistamiseksi. Tämä kehitys kulminoitui vuoden 1989 henkilöstörahastolakiin. Vuosien 1990–2007 välillä perustettiin yhteensä 82 työntekijärahastoa. Vauhti hidastui 1990-luvun laman jälkeen, mutta koki elpymistä uudelleen 2000-luvulla.

Työntekijärahastot ovat siitä erikoinen ilmiö, että niitä ovat tukeneet kolmikannan kaikki osapuolet. Tämä johtunee luultavasti siitä, että Suomessa työntekijärahastot ovat perustuneet alusta alkaen vapaaehtoisuuteen.

Kuten Suomessa perustettujen työntekijärahastojen määrästä on pääteltävissä, niiden rooli on jäänyt vähäiseksi, kuten muuallakin länsimaissa Yhdysvaltoja lukuun ottamatta.

Osallistava omistaminen voi olla osittainen ratkaisu

Verotus ja sosiaaliturva ovat keskeisiä työkaluja tulonjaon tasaamiseksi myös digitaalisessa taloudessa. Työntekijäomistuksen lisääminen yrityksissä voisi kuitenkin tuoda lisää joustavuutta keinovalikoimaan, jonka avulla turvataan ihmisten riittävä toimeentulo, mikäli ihmistyön kysyntä vähenee.

Mikäli nykyistä suurempi osa työntekijöiden tuloista tulisi jatkossa omistamisen perusteella, se mahdollistaisi myös nykyistä joustavamman työajoista sopimisen paikallisesti. Työntekijäomistuksen lisääminen voisi olla joustava ratkaisu etenkin alityöllisyyden lisääntyessä.

Koska työntekijäomistuksen rooli on nykyisellään vähäinen, on ilmeistä, että sen lisäämiseksi on mielekästä lisätä kannustimia.

 

Lähteet

Berg, Andrew, Buffie, Edward F.,& Zanna, Luis-Felipe (2016): Robots, Growth and Inequality. Finance & Development. 53(3): 10–13. Saatavilla <http://www.imf.org/external/pubs/ft/fandd/2016/09/berg.htm>, luettu 21.4.2017.

Bessen, James (2017): Bill Gates Is Wrong That Robots and Automation Are Killing Jobs. Fortune Commentary. Saatavilla <http://fortune.com/2017/02/25/bill-gates-robot-tax-automation-jobs/>, luettu 21.4.2017.

Freeman, Richard B. (2015): Who Owns the Robots Rules the World. IZA World of Labor 2015:5. Saatavilla <http://wol.iza.org/articles/who-owns-the-robots-rules-the-world-1.pdf>, luettu 21.4.2017.

Henkilöstörahastolaki 814/1989: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1989/19890814

Lowitzsch, Jens, Hashi, Iraj & Woodward, Richard (toim.) (2009): The Pepper IV Report: Benchmarking of Employee Participation in Profits and Enterprise Results in the Member and Candidate Countries of the European Union. Saatavilla <http://www.efesonline.org/LIBRARY/2009/PEPPER%20IV%20Web%20Oct-09.pdf>, luettu 21.4.2017.

Smith, Noah (2017): What’s Wrong With Bill Gates’ Robot Tax. Bloomberg Column. <https://www.bloomberg.com/view/articles/2017-02-28/what-s-wrong-with-bill-gates-robot-tax>, luettu 21.4.2017.

Summers, Lawrence (2017): Robots Are Wealth Creators and Taxing Them Is Illogical. Financial Times Opinion. Saatavilla <https://www.ft.com/content/42ab292a-000d-11e7-8d8e-a5e3738f9ae4>, luettu 21.4.2017.

Quartz (17.2.2017): The Robot That Takes Your Job Should Pay Taxes, Says Bill Gates. Saatavilla <https://qz.com/911968/bill-gates-the-robot-that-takes-your-job-should-pay-taxes/>, luettu 21.4.2017.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s